Cimulin Tiuhtiviuhti ja Ikimuiston Don Huono

VAUHTIP��KAKSIKKO SEIKKAILEE

LUONNETESTI ( 28.10.2007 , Helsinki)

 

  1. Toimintakyky: +1/ kohtuullinen
  2. Terävyys: +1/ pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  3. Puolustushalu: +1/ pieni
  4. Taisteluhalu: +2/ kohtuullinen
  5. Hermorakenne: +2/ tasapainoinen
  6. Temperamentti: +2/ kohtuullisen vilkas
  7. Kovuus: +3/ kohtuullisen kova
  8. Luoksepäästävyys: +3/ hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin
  9. Laukaisupelottomuus: +++/ laukaisuvarma

             YHT. 206p.

© Anne Kuosmanen

VAPAA SANA

→ Tuomareina testissä toimivat Lea Haanpää ja Bengt Söderholm. Juuson testausvuoro oli arpoutunut heti aamutuimaan. Juuso yllätti emännän heti alkuunsa, kun poika intoutui vetoleikkiin puukepukalla tuomarisedän kanssa. Päällepäätteeksi Juuso pisti pystyyn kunnon mielenosoitushaukkusarjankin. Olin varannut mukaan Juuson suosikkipehmolelun, mutta se osoittautui sitten tarpeettomaksi.

→ Kelkalla Juusolle luontainen uteliaisuus korostui oikein selkeästi. Kelkan tullessa kohti Juuso kyllä otti aina välistä takapakkia, mutta askeleet oli nopeasti otettava takaisin, jotta olisi paremmista asemista päässyt näkemään, mikä mörkö sieltä kohden oli rymistelemässä. Ja kun kelkka oli jo melko lähellä, Juuso alkoi päästellä merkillisiä kurkkumörähdyksiä, jollaisia se ei ole ikinä ennen pitänyt - olivat ilmeisesti tarkoitettu vastalauseeksi kelkalle. Kelkan pysähtyessä poika meni tutustumaan hökötykseen aika sukkelaan, ja kelkkaosuus oli sitä myöten selvä.

→ Tuomarin hyökkäyksessä koirakkoa kohti Juuso ei tainnut ottaa touhua edes kovin tosissaan. Se ei pelännyt hyökkääjää, ja omistajan puolustuksesta ei ollut tietoakaan. Se väisti sen verran, että tuomari ei sentään tassuille päässyt astumaan. Sama toistui seinäkokeessa, jossa koira oli yksin hyökkäyksen kohteena seinään kytkettynä. Ja uhkatilanteen (no, Juuson kohdalla uhka lienee väärä sana) loppuessa, poika oli heti tuomarin ystävä.

→ Kujalla Juuso jatkoi siitä, mihin se edellisessä osa-alueessa oli jäänyt: haalaria se säpsähti kuten myös tynnyriä, mutta uusintakierroksella ne eivät enää olleet edes mielenkiintoisia. Juuson tyyneys olikin ehkä suurin yllätys allekirjoittaneelle: peloton ja rämäpää Juuso kyllä on, mutta välillä melkoinen sählääjä. Tämän olisin odottanut ilmenevän edes jossain vaiheessa testiä. Vaan Juuso oli ja pysyi viilipyttynä.

→ Pimeä huone oli Juusolle kaikkein työläin - muttei pelon takia. Poikaa vain ei kiinnostanut omistajan etsiminen sokkeloissa, vaan toisten koirien hajut veivät mennessään. Turhaan yritti tuomarisetä Juusoa houkutella - olkoon omistaja siellä pimeässä; tärkeämmät viestit kutsuivat. Ja taisi Juuso siellä koipeaankin nostaa... Omistajan luokse kyllä päästiin, kun vaan etsiminen alkoi kiinnostaa.

→ Ampumaosuus sujui mallikkaasti. Juuson etu vain oli se, että se on käynyt riistametsällä, ettei laukausten kuuleminen ollut sille ensikertaista.

→ Linkki luonnetestiin löytyy täältä. "Sen mielenrauhaa ei helposti horjuteta", sanoi tuomari Bengt Söderholm Juusosta moneen kertaan. :)

© Anne Kuosmanen

© Anne Kuosmanen

Takaisin