Cimulin Tiuhtiviuhti ja Ikimuiston Don Huono

VAUHTIP��KAKSIKKO SEIKKAILEE

HARRASTUKSET

Juuso harrastaa taas tätä nykyä näyttelyissäkäyntiä. Aina näin ei ole ollut. Nuorena miehenä Juuso ei jostain syystä tykännyt olla kehänauhojen sisäpuolella. Kovapäisyys ja äijämäisyys Juusossa olivat oivia ominaisuuksia ottamaan katsekontaktia ja haastetta muita uroksia kohtaan kehässä ja saivat tunteet lämpiämään koirassa, enkä sitä nähnyt, ennenkuin oli liian myöhäistä. Tilanteet kulminoituivat hampaidentarkastukseen, jota Juuso ei useimmiten antanut tuomarin tehdä. Sitten en enää uskaltanutkaan itse kehään. Vieraita handlereitakin kokeiltiin - huonolla menestyksellä. Muitakin epäonnistuneita kokeiluja tehtiin tyyliin "katsotaa miten tämmöinen ja tämmöinen juttu vaikuttaa kehässäolemiseen" - kaikki Juuson kustannuksella ja liian usein yhtä surkealla lopputulemalla. Kuuntelin ja luin juttuja Juuson huonosta hermorakenteesta ja tiesin sen olevan puutaheinää: koirassa ei ollut mitään vikaa, vaan että handlasin itse tilanteet sekä tein päätökset ihan väärään suuntaan.

Olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta vuosien saatossa tulin sittenkin toisiin ajatuksiin: keväällä 2013 ilmoitin Juuson Tutkitaan vaan - käsittelyä koiralähtöisesti -näyttelykurssille, jossa perehdyttiin niihin syihin, mistä erilaiset peikot johtuvat ja pyrittiin avaamaan näitä solmuja, sekä saamaan vinkkejä, miten kaikki sudenkuopat kehässä vältettäisiin. Juuson käyttäytyminen muiden urosten seurassa alkoi parantumaan hurjasti, mutta ennenkaikkea sain itse kurssilta ihan huimasti henkisiä voimavaroja. Saman vuoden syksyllä osallistuttiin vielä esiintymis- ja esittämislähtöiselle näyttelykurssille, jossa Juuso ei enää yhtään vilkuillut kanssatreenaajiin vaan keskittyi juuri siihen mihin piti, ja lisäksi olin itsekin puikoissa kujalla olemisen sijaan.

Tammikuussa 2014 uskaltauduin viimein - kuuden ja puolen vuoden tauon jälkeen - Juuson kanssa virallisiin kehiin. Totaalikarvaton Juuso sai EH:n, mutta oli oikein mallikkaasti kehässä. Sittemmin on ERI-tilikin avattu sekä saatu jopa ruusukkeita ja pokaaleita. Juuso ei ole ollenkaan vaikea handlattava, kunhan vaan itse keskittyy oikeisiin asioihin, eikä turhia panikoi. Kesäkuussa 2015 Juuso sai Karjaan kaikkien rotujen näyttelyssä kolmannen SERTinsä ja valioitui.

Keväällä 2012 Juuso liittyi paikallisen kaverikoiraryhmän vahvuuteen. Alun ihmettelyn jälkeen Juuso on ollut aivan ihanteellinen kaverikoira: se keskittyy tekemiseensä, osaa rauhoittua työvermeisiin pukeuduttaessa sekä se on hurmannut luonteellaan ja ulkoasullaan sekä asiakkaat että henkilökunnan kohteissa. Me vierailemme niin vanhainkodeissa kuin palvelutaloissa, lastenkodeissa sekä esiinnytään erilaisissa tapahtumissa kuten messuilla. Tämä on sekä harrastus että työ: yhdessä tehdään koiran kanssa, mutta samalla ilahdutetaan niin monia sellaisia, joilla ei ole mahdollisuuksia omaa lemmikkiä pitää. Itsekin tulee mielettömän hyvälle tuulelle siitä, mitä eläimen silittäminen saa aikaan - ne hymyt ja jopa liikutuksen kyyneleet... Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton alaista toimintaa. Elokuussa 2014 Juuso palkittiin Raision-näyttelyn yhteydessä ansioituneesta kaverikoiratoiminnasta Kennelliiton kunniakirjalla ja ansiomitalilla.

Lisäksi Juuson kanssa ollaan harrastettu epäsäännöllisen säännöllisesti jälkeä. Juuso tykkää jäljestämisestä oikeinkin kovasti ja on siinä suht päteväkin, mutta useimmiten homma ajaa karille emännän ajanpuutteen myötä. Me harrastammekin jälkeä nykyään lähinnä omaksi iloksemme. Samoin on käynyt Juuson ja isännän lintumetsästysharrastuksen: isännän yrittäjyyden myötä metsästyspuuhat ovat lähes tyystin jääneet.

Juuso kävi 11/7 -09 karhunhaukkukokeessa Laitilassa. Koe oli epävirallinen, mutta siitä sai tuomariarvioinnin sekä pisteytyksen. Juuson testin kulusta enemmän täällä.

Juuso kävi Salossa susikokeessa 13/7 -13 ja selviytyi siitä vallan mainiosti. Lisää kokeesta ja sen kulusta täällä.

Takaisin